Helka

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry

Projektit / Päättyneitä / Kansalaiskanava / Menetelmiä vuorovaikutukseen / Kartat alue- ja paikallistiedon keräämisen menetelmänä (osallistuva paikkatieto)
Mikä ja miksi?
img_2055_muokattu.jpgAsuinalueeseen liittyvä tieto on usein paikkaan liittyvää, ja sitä voidaan kerätä ja esittää karttapohjaisten sovellusten avulla. Paikkatietojärjestelmien (=GIS, geographical information system) avulla kerätään, yhdistetään ja analysoidaan paikkoihin liittyvää sijainti- ja ominaisuustietoa. Tyypillisesti paikkatietojärjestelmät toimivat tietokoneympäristössä, ja käytettävä aineisto on numeerista. Paikkatietoa voi kerätä nykyisin myös Internetissä toimivien erilaisten karttasovellusten avulla. Ihmisten tuottamasta omiin kokemuksiin pohjautuvasta laadullisesta paikkatiedosta ja sen käsittelystä voidaan käyttää nimitystä pehmoGIS. Sana pehmo viittaa siihen, ettei käytettävää aineistoa voi mitata eksaktisti numeroina. Esimerkiksi alueeseen liittyvät tunnekokemukset ja mielipiteet voidaan pehmoGIS-menetelmän avulla käsitellä osana paikkatietojärjestelmää.

PehmoGIS -sovelluksia voi hyödyntää sekä ympäristön tutkimuksessa että suunnittelussa. Kyselyjen avulla voidaan kartoittaa käyttäjien kokemuksia joko eri teemoista kuten turvallisuudesta tai asuinympäristön laadusta yleensä. Tällöin tietoa kerätään lähinnä tutkimuskäyttöön mutta myös suunnittelun ja päätöksenteon tueksi.

Kokemuksellista paikkatietoa voi hyödyntää myös Internet-pohjaisilla foorumeilla, jotka toimivat alueen, esimerkiksi kaupunginosan, eri toimijoiden välisenä tiedontuottamis- ja tiedonsaantikanavana. Foorumi voi olla alueella pysyväisluonteisesti toimiva kehittämisfoorumi tai tiettyyn maankäyttösuunnitelmaan liittyvä suunnittelufoorumi. Foorumit tukevat ensisijaisesti toimijoiden välistä vuorovaikutusta alueiden kehittämisessä. Nykyisin myös erilaiset open source –pohjaiset karttasovellukset kuten GoogleMaps mahdollistavat kansalaisten kokemuksellisen paikkatiedon tuottamisen.

Internet-pohjaiset osallistuvan paikkatiedon menetelmät soveltuvat erinomaisesti kaupunginosia koskevien suunnitelmien ja kartoitusten työvälineeksi. Tavoitteena voi olla esimerkiksi kerätä asukkaiden näkemyksiä suunnitelmista ja kaavoitushankkeista tai toisaalta kartoittaa alueen kehittämistarpeita. Vastaajina voivat olla alueen asukkaat ikään katsomatta. Aineiston kerääjänä voi toimia kaupunki, sen virasto tai vaikkapa asukasyhdistys. Menetelmällä saadaan kerättyä suuri määrä laadullista tietoa, jota voi tarkastella kartalla.

Verrattuna perinteiseen kyselyyn karttapohjainen tiedonkeräämismenetelmä mahdollistaa tiedon tarkastelemisen sijainnin perusteella. Voidaan esimerkiksi kartoittaa, missä ovat alueen roskaisimmat paikat tai mikä on asukkaiden mielestä kaupunginosan kaunein paikka. Asukkaat voivat myös antaa palautetta suunnitelmista ja vastata kyselyihin karttasovelluksen avulla valitsemalla tietyn paikan ja kirjoittamalla kommenttinsa avautuvaan tekstikenttään. Kommentit voidaan jättää kaikkien nähtäville tai vain rajatun joukon nähtäväksi. Kun merkinnät tehdään suoraan kartalle, ei jää tulkinnanvaraa siitä, mitä kohdetta vastaaja on tarkoittanut. OPUS-hankkeen sivuilta löytyy suuri määrä erilaisia esimerkkejä, joissa on hyödynnetty osallistuvan paikkatiedon menetelmää. Katso lisätiedot vinkistä!

Miten?
Internet- ja tietokonepohjaisten sovellusten lisäksi osallistuvan paikkatiedon menetelmiä voidaan hyödyntää myös perinteisin keinoin. Kansalaiskanava-hankkeessa alakoululaiset osallistuivat oman lähiympäristönsä analysointiin ja aluetiedon keräämiseen merkitsemällä kartalle tarralapuilla erilaisia kohteita. Oppilaiden tuli valita yksi kaunis, yksi ruma, yksi kiva ja yksi pelottava kohde, perustella valintansa ja merkitä kohteet kartalle. Tämän jälkeen kaikki merkinnät laitettiin samalle kartalle ja niistä etsittiin yhteneviä teemoja. Jokaisesta vastausluokasta nousi esiin muutamia muita suositumpia kohteita. Tuloksista tehtiin raportti, joka toimitettiin eteenpäin mm. medialle. Näin saatiin nostettua esiin lasten ääni oman lähiympäristönsä asiantuntijoina.

Vastaavaa ideaa voidaan soveltaa kaikkien asukasryhmien kohdalla, koska menetelmä ei vaadi tietokoneosaamista tai Internetiä. Ainoastaan kartta, merkitsemisvälineet, kynä ja paperia ovat välttämättömiä. Myös vastaajan kartanlukutaito on tärkeä ominaisuus, koska ilman sitä kohteiden merkitseminen kartalle on vastaajan sanallisen selostuksen ja avustajan ymmärryksen varassa. Internet-pohjaiset sovellukset vaativatkin jo hieman suurempaa panostusta. Vastaajalta se edellyttää tietokoneen käyttötaitoa, mutta sovelluksen laatijan tulee joko itse osata ohjelmoida sovellus tai ostaa palvelu ulkopuoliselta taholta. Tämä luonnollisesti edellyttää taloudellista panostusta asiaan.

Edut ja haasteet

- edut

  • mahdollistaa laadullisen/kokemuksellisen tiedon keräämisen ja analysoinnin
  • helppo osallistuminen eri ikäryhmille (ja -taitoisille)
  • nettiversioon voi osallistua moni ajasta ja paikasta riippumatta > suuri otos

- nettiversion haasteet:

  • vaatii erityisiä taitoja ja taloudellista panostusta menetelmän toteuttajalta
  • karttakäyttöliittymä edellyttää käyttäjältä osaamista

- paperiversion haasteet:

  • vastaajien tultava antamaan vastauksensa johonkin
  • tulosten analysointi mekaanisempaa ja hitaampaa


Vinkki:
Lisätietoa osallistuvasta paikkatiedosta, PehmoGIS-menetelmästä ja Kehittämis- ja Suunnittelufoorumeista OPUS-hankkeen kotisivuilta ja osoitteesta: http://opus.tkk.fi/pehmogis/