Helka

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry

Projektit / Päättyneitä / Kansalaiskanava / Kansalaiskanavan tarina / Toimintamallia rakentamaan - seutuyhteistyötä ruohonjuuritasollekin!

Maija Sipilä, 08/2005-06/2006:

dsc00654_maija.jpgSyksyllä 2005 tein Kuntaliitossa koostetta käytännöistä, joilla eri kunnissa on pyritty tekemään kuntalaisten osallistumisesta entistä toimivampaa. Pohtiessani, miten kerättyä tietoa voitaisiin hyödyntää, ilmaantui mahdollisuus tarttua vuorovaikutuksen toimintamallin rakentamiseen pääkaupunkiseudulle. Helka ry ei olisi voinut ojentaa projektipäällikön saappaita parempaan aikaan. Kansalaiskanava - seutuyhteistyötä paikallistasolla - hanketta luotsaamaan järjestäytyi joukko kiinnostuneita ihmisiä. Johtoryhmän, ohjausryhmän, mediakonsultin ja projektitiimin keskusteluissa jäsentyi vähitellen käsitykseni siitä, miten projektisuunnitelman tavoitteita voisi kääntää käytännön toiminnaksi. Olin valtaisasta työtehtävästä äärimmäisen riemuissani. Samalla sen mittavuus rehellisesti hirvitti.

Idea kuntarajat ylittävästä Kansalaiskanava-toimintamallista oli elänyt Helka ry:ssä jo vuosia ennen kuin Kansalaiskanava käynnistyi hankkeena virallisesti. Toteutuksen mahdollisti Uudenmaan liiton ja pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdessä rahoittama Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelma 2005–2007. Kansalaiskanava-hankkeen tavoitteena oli kehittää pääkaupunkiseudulla kansalaisten ja hallinnon välille kunta- ja sektorirajat ylittävä vuorovaikutuksen toimintamalli, "kansalaiskanava". Tavoitteena oli myös tuottaa ja välittää paikallista tietoa ja esittää konkreettisia kehitysideoita erityisesti kunnan rajat ylittävään yhteistyöhön kaupunginosatasolla. Kolmantena tavoitteena oli kehittää vuorovaikutuksen arviointia seutudemokratian tueksi.

Kuninkaan kolmiosta esimerkki seudulle

Päätimme käynnistää toimintamallin kehittämisen Espoon, Vantaan ja Helsingin raja-alueella. Alue tunnetaan myös nimellä Kuninkaan kolmio. Toisena alueena tarkasteltaisiin Kauniaisten ja Espoon rajamaastoa. Ajatuksena oli, että kuntarajojen merkitys näkyy asukkaiden arjessa konkreettisesti ainakin juuri rajojen tuntumassa. Rajojen runsaus tekee arjesta ja vuorovaikutuksestakin tavanomaista mutkikkaampaa, ja siksi tällaisen alueen tarkastelusta voitaisiin myös oppia paljon. Ratkaisu alueiden valinnasta ei ollut helppo. Joidenkin mielestä raja-alueiden asiat olivat marginaalisia. Puhuttiin pitkään siitäkin, eikö kiinnostuneiden alueiden pitäisi itse voida ilmoittautua mukaan. Yhtenä perusteluna alueen valitsemiselle valmiiksi oli lopulta myös pyrkimys saada kehittämistyö liikkeelle mahdollisimman nopeasti.

Kansalaiskanava tässä, hauska tutustua! – Maastoutuminen alueelle

Aloitimme projektityöntekijä Jonna Jääskeläisen kanssa näihin kohdealueisiin paneutumisen kartoittamalla, keitä alueilla oikeastaan toimii. Toimijalistasta tuli äkkiä yli kymmensivuinen. Kokosimme tietoa myös vuorovaikutuksen kannalta huomionarvoiselta tuntuvista asioista, kuten alueen kohtaamispaikoista, alueella luettavista lehdistä, ajankohtaisista hankkeista ja aluetta koskevista strategioista. Toimijalistaa hyödynsimme kutsumalla nämä toimijat vastaamaan kyselyyn mm. kuntarajan merkityksestä arjessa ja tiedonkulun kehittämistarpeista. Seuraavaksi jatkoimme kehitystyötä työpajoissa. Työpajoissa työstettyjä ajatuksia veimme keskusteltavaksi Kilterin koululla järjestämäämme ensimmäiseen raja-aluefoorumiin. Nimesimme tilaisuuden Kansalaiskanava-seminaariksi. Jännitti, tuoko tuollainen nimi paikalle yhtäkään osallistujaa. Riskin rinnalla kuitenkin houkutti mahdollisuus tehdä Kansalaiskanavaa näin nimenäkin tunnetuksi.

kkanava060805.jpgVuorovaikutuksen toimintamallin visiointia johdatti alussa pohdinta siitä, mitä merkitystä mallilla tulisi alueen eri toimijoiden ja ihmisryhmien kannalta olla. Vaatimattomasti halusimme, ettei malli pitkällä tähtäimellä unohtaisi toimijoista ketään, mutta miten esimerkiksi eri kieliryhmät, kiireiset lapsiperheet ja yritykset saataisiin aktivoitua kehitystyöhön mukaan? Tuntui parhaalta keskittää voimat aluksi ”perusasukkaiden” ja hallinnon toimijoiden tavoittamiseen. Jäi hieman kaivelemaan, etten koko keväänä nostanut monikulttuurisuutta pohdittavaksi keskeisemmin. Yritysten suhdetta toimintamalliin päästiin miettimään lähemmin, kun Matti Leskisen ideasta lähtenyt suunnitelma monitoimijaisesta benchmarking-klubista pistettiin toteen. Tämän "Käyttäjädemokratiaklubin" tehtäväksi hahmottui asiakaspalautteen keruun, hyödyntämisen ja palautteeseen reagoimisen menetelmien kehittäminen pääkaupunkiseudulla.

Media auttaa - ja onneksi myös kuuntelee...

Kansalaiskanavan mediayhteistyö oli vasta suunnitteluvaiheessa, kun Uusimaa-konsernista tuli sähköpostipyyntö esittää mahdolliset huomautukset juuri painoon menossa olevasta uutisesta. Uutisessa oli poimintoja Kansalaiskanavan verkkosivulla olleesta kyselykoosteesta, tulkittuna hankkeen kannanotoiksi. Mitenhän hankkeen olisi käynyt, jos sen ensiesittely julkisuudessa olisi ehtinyt tapahtua otsikolla "Kansalaiskanava ehdottaa pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä"? Sattumalta ehdimme Päivi Litmasen kanssa väliin, ja ainakin otsikko oikaistiin. Yhteistyö Uusimaa-konsernin kanssa lähti vauhdikkaan alun jälkeen hyvin käyntiin, kiitos Päivin ammattitaidon.

Karttaideat kolisevat hallinnollisiin rajoihin

Tiedonvälityskäytäntöjen kehittämisessä tarvittaisiin ilman muuta paikkatietojärjestelmiä. Kuntarajat ylittävien karttojen saaminen hankkeen käyttöön osoittautui kuitenkin varsin mutkikkaaksi. Miten tieto voisikaan kulkea kuntarajan yli virastosta toiseen, jos naapurikaupunki on tietojärjestelmissä pelkkää tyhjää? Saimme kaupunkimittausosastolta onneksi sentään karttakuvat, joille pääsimme ensi hätään askartelemaan tee-se-itse-teemakarttoja PowerPoint-ohjelmalla.

kohdealue_ei_kauposia_kirjastoja.jpg Helkassa oli suunniteltu kaupunginosakohtaisen karttapalvelun perustamista kaupunginosien kotisivujen yhteyteen. Ideoimme, miten raja-alueen kotisivuksi perustamamme portaali (kansalaiskanava.net) voisi jatkossa linkittää karttapalvelut yli kaupunginosa- ja kuntarajojen. Selvisi, että kaupunkimittausosasto onkin jo kehittänyt oman karttapalvelujärjestelmän kaupunginosia varten. Sitä vain ei ole päästy käyttämään, koska ensin jonkun hallintokunnan täytyisi ostaa se... Kirjelmöimme järjestelmän käyttöön ottamisen puolesta, mutta asian kohtalo jäi avoimeksi. Työskentely karttojen kanssa pääsi joka tapauksessa onneksi uuteen vauhtiin Kansalaiskanavan myöhemmässä vaiheessa.

Pohjakosketuksia ja huippuhetkiä

Hankkeen ensimmäisestä keväästä tuli tapahtumantäyteinen, jälkeenpäin pohdittuna ehkä liiankin. Hankkeen näkyminen ja eri toimijoiden mukaan saaminen tuntui tärkeältä, mutta aika työstää asioita tilaisuuksien lomassa jäi välillä liian vähiin. Työpajat, seminaarit, tulevaisuuskuvaillat, kokoukset ja muut kohtaamiset toisaalta toimivat jatkuvana palautejärjestelmänä hankkeen pitämiselle kurssissa. Tapahtumakevään käynnistänyt työpajasarja oli omanlaisensa elävä opetuslaboratorio, jossa projektitiimi haali kunkin kerran kömmähdykset ja hyvät kokemukset opeiksi seuraavan työpajan valmisteluun. Aikataulussa pysymisen vaativuuteen meidät havahdutti ajoitusten perusteellinen epäonnistuminen ensimmäisessä työpajassa. Toistuvammaksi haasteeksi tuli keinojen keksiminen siihen, miten saisimme ihmiset innostettua miettimään nimenomaan vuorovaikutuksen eikä pelkästään esimerkiksi liikenteen ja palvelujen kehittämistä. Palkitsevinta taas oli huomata, miten jotkut alueen toimijat saivat kipinän verkostoitua ja tarttua vuorovaikutuskäytäntöjen kehittämiseen omasta tahdostaan.

Projektipäällikön tehtävät alkoivat painottua ideanesittelystä ja innostamisesta yhä enemmän koordinointiin ja asioiden laittamiseen tärkeysjärjestykseen. Kansalaiskanavan tekijä- ja tukijoukkoa oli mahdotonta enää määritellä tarkkaan, mikä toisaalta kertoi edistymisestä, mutta toisaalta mutkisti kokonaisuuden hallintaa. Hankkeen ruorin liikkeisiin olivat projektiorganisaation ja alueen toimijoiden ohella vaikuttamassa muun muassa kotimaiset sukulaishankkeet ja Kööpenhaminasta haetut kollegoiden ajatukset. Yhteistyö muiden hankkeiden kanssa (mm. ARJA, ICING, Seutuportaali, Tampereen Alvari, Kuuma-kuntien Kuka vaikuttaa) vaati kevään mittaan paljon aikaa, mutta tuotti vastapainona korvaamatonta hyötyä ja iloa kokemusten vertailun, voimien yhdistämisen ja helpottavan työnjaon kautta.

Kohti jatkuvaa toimintamallia - kuinka pitkään?

Istuessani kesäseminaarin tunnelmissa Leppävaaran Parkvillan portailla tein mielessäni tilinpäätöstä matkasta kohti hankkeen pitkän tähtäimen tavoitteita. Pitävätkö pääkaupunkiseudun vallanpitäjät kansalaisten ja hallinnon vuorovaikutuksen kehittämistä oikeasti arvossa? Myöntävätkö kaupungit vuorovaikutuksen toimintamallin käyttöön ottamiselle rahoituksen, jos sellaista hankkeen päätyttyä esitämme? Kansalaiskanavalla oli vielä puolitoista työntäyteistä vuotta edessään, mutta jatkuvan toimivan toimintamallin syntyminen ei lopultakaan olisi hankkeen voimin päätettävissä. Muun muassa tätä jäin mielenkiinnolla pohtimaan kiillottaessani kapteenin varusteita Riikkaa varten. Pestinvaihdon aiheutti Suomen Akatemian päätös suoda rahoitus väitöskirjaprojektilleni. Olin iloinen, että sain kuitenkin jatkaa Kansalaiskanavan kyydissä ohjausryhmäläisenä. Tästä uudesta näkövinkkelistä oli jännittävää jäädä seuraamaan, mitä hankkeen jatko tuoreine johtoajatuksineen toisi tullessaan.