Helka

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry

Helka / Lausunnot / Helkan lausunto pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategian luonnoksesta 5/2011
HELSINGIN SEUDUN YMPÄRISTÖPALVELUT HSY:LLE

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helkan lausunto pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategian luonnoksesta

Yleisiä kommentteja strategian luonnoksesta

Ilmastonmuutoksen edetessä ja sen haittavaikutusten vakavuuden ymmärryksen lisääntyessä on tärkeää, että sekä tämän muutoksen ehkäisemiseen ja hillitsemiseen että muutoksiin sopeutumiseen kiinnitetään vakavaa huomiota. Sopeutumisen ei kuitenkaan tule merkitä sitä, että ilmastonmuutos muuttuu poliittisesti hyväksytymmäksi ja että ehkäisemisen ja hillitsemisen painoarvo heikkenee sopeutumisen kustannuksella. Strategialuonnoksesta käy ilmi, että monien haittavaikutusten suhteen ollaan liian myöhässä.

Strategialuonnosta on työstetty sekä Euroopan aluekehitysrahastolta että Euroopan Life + ohjelmasta saadun rahoituksen turvin. Eurooppalainen näkökulma on tärkeä Suomen kannalta ja sitä on syytä toimenpiteistä päätettäessä vielä selkiinnyttää ja vahvistaa.

Luonnoksesta viitataan globaaliin ulottuvuuteen ja keskitytään pääosin Suomelle ominaisiin piirteisiin. Tämä rajaus on perusteltu, mutta ei kovin pitkänäköinen. Juuri globaalit, yhä useammin myös ennakoimattomat ilmastonmuutokseen vaikuttavat tapahtumat, vaikuttavat Suomeen ja sen valittavissa oleviin ratkaisumalleihin. EU:n ohella Suomi solmii globaaleja ilmastosopimuksia, joten kansallisen ja paikallisen sopeutumisstrategian laatimisen olisi sen vuoksi kuljettava koko ajan tässä yhteydessä.

Strategialuonnoksessa aivan oikein korostetaan, miten sopeutumisstrategiassa ei voi saavuttaa pysyvää tilaa, sillä ilmasto muuttuu jatkuvasti ja sen mukana riskit. Siinä myös pohditaan pitkäaikaisen ja äkillisiin ilmiöihin keskittyvän strategian erilaisia keinoja. Strategisena lähtökohtana molemmat ovat yhtä tärkeitä ja edellyttävät keinojen etsinnässä jatkuvaa uusien menetelmien pohdintaa. Paljon on kiinni valtion ja kuntien hallinnan keinojen kehittymisestä yleensä ja erityisesti riskienhallinnan keinoista. Molempien yhtäaikainen kehittäminen estää suunnitelmallisuuden liukumista hätäreagoinnin suuntaan.

Strategialuonnoksen yksi tärkeimmistä viesteistä on ilmastonmuutoksen laaja-alaisuus ja eri sektoreiden keskinäinen riippuvuus. Strategiassa toistetaan pääkaupunkiseudun taloudellisia edellytyksiä ja niiden ongelmia totutulla tavalla. Kestävän kehityksen periaatteet tulee tuoda uudelleenarvioinnin kohteeksi paljon tiukemmin. Jos esimerkiksi taloudelliset kasvunäkymät ovat tulleet aikaisempaa epävarmemmiksi, niistä ei selvitä toistamalla aiempia poliittisia käsityksiä kilpailukyvystä, vetovoimaisuudesta ja kansainvälisistä investoinneista, vaan kehittämällä uusia vaihtoehtoisia yhteiskunnan muutoksen tulkintoja. Uutta tutkimustakin olisi tuettava ilmastonmuutoksen laaja-alaisesta näkökulmasta.

Luku 5.4. on tärkeä, sillä siinä esitetyissä taulukoissa esitetään ilmastonmuutoksen seurauksia pääkaupunkiseudulle. Ennakoidut muutokset käydään läpi sektoreittain lämpötilan nousun, lisääntyneen sadannan ja rankkasateiden, tuulten ja myrskyjen ja merenpinnan nousun ja merivesitulvien kannalta. Taulukot osoittavat sekä ilmastonmuutoksen hillinnän toivottomuutta että sopeutumisen välttämättömyyttä.

Luvun 5.4. taulukot osoittavat myös, että priorisoinnin aika alkaa olla mennyt ja kuntien pitkäntähtäimen tehtävät ovat jo langenneet hoidettaviksi. Erityinen ristiriita syntyy julkisen talouden kantokyvyn, kuntien suorittamien menojen leikkausten ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tarvittavien toimenpiteiden välille.

Erityisesti Helsinki on käynnistänyt laajan rakentamisohjelman, jonka keskeiset kohteet sijaitsevat ilmastonmuutoksen suhteen kyseenalaisilla alueilla. Huolimatta siitä, että kaupunki on laatinut meritulvien kartat, niiden vaikutukset eivät näy hyväksytyissä kaavoituksissa, saati meneillään olevissa osayleiskaavahankkeissa. Strategialuonnoksen osassa C: Toimenpiteet, luvuissa 7.2. ja 7.3. esiintuodut vaatimukset jäävätkin Helsingin osalta toteutumatta. Erityisesti tämä koskee rantojen ja merialueiden rakentamista sekä maanalaisten tunneleiden louhintaa. Rantojen rakentaminen on riskialtista (onnettomuudet) ja riskeihin varautuminen tulee kalliiksi (erikoisrakentaminen, huolto).

Konkreettisia kommentteja

Strategialuonnos sisältää niin paljon toimenpiteitä, että kaikkien toteuttaminen ei ole mahdollista. Strategiaa tulisi vielä kirkastaa. Tulisi päättää, mitkä ovat keskeiset ilmastonmuutoksen torjuntaan vaikuttavat asiat. Resursseja, eli toimenpiteitä, on kohdistettava erityisesti näihin.

Strategiaan tulisi sisällyttää myös seuraavaa:

Liikennemäärien kasvua/ kasvihuonekaasupäästöjä ja toisaalta liikenteen sujuvuutta tulee miettiä. Pelkkä liikenteen vaikeuttaminen ei ole hyvä strategia liikennemäärien vähentämiseksi. Helsingin osalta on nähtävissä ristiriita. Liikennettä halutaan vähentää ja sitä tehdään kaventamalla ajoväyliä, sulkemalla katuja liikenteeltä, lisäämällä suojateiden ja liikennevalojen määrää sekä rakentamalla liian ahtaita kiertoliittymiä. Julkisen liikenteen kaluston vaatimaa katutilaa on liian vähän. Toisaalta asiointia kaupungin keskustassa on haluttu tukea ja yksityisautoilun mahdollistamiseksi on rakennettu suuria pysäköintiluolia.

Nämä kaksi eri suuntiin johtavaa linjavalintaa tekevät kaupungin käyttäjien elämästä yhä haasteellisempaa. Jo nyt Helsingin keskustassa puuroutuu sekä yksityis- että julkinen liikenne. Saasteiden määrä kasvaa sitä mukaa kun autot seisovat jonoissa tyhjäkäynnillä. Liikkumiseen kuluu aikaa yhä enemmän ja elämänlaatu heikkenee. Liikennesuunnittelun oletuksia on tarkasteltava kriittisesti ja päätettävä strategia, joka turvaa liikkumismahdollisuudet sekä julkiselle liikenteelle että yksityisliikenteelle.

Joukkoliikenteen on oltava yksityisautoilua haluttavampi vaihtoehto erityisesti työmatkaliikenteessä. Tämä merkitsee kaluston ja juna-asemien laadun parantamista, julkiselle liikenteelle sopivaa katutilaa ja liikennevalojen rytmitystä sekä alhaisia lippuhintoja. Myös mielikuviin tulee vaikuttaa opastamalla kansalaisia julkisen liikenteen käyttämisessä sekä tuomalla julkisuuteen kiinnostavia esimerkkejä.

Pyöräilyn edistäminen on hyvä asia. Tämä vaatii selkeitä reittejä ja valistusta. Tulee miettiä keinoja jalkakäytävällä pyöräilyn poistamiseksi, koska siitä aiheutuu monenlaista vaaraa.

Lumikasojen edellyttämä tilavaraus on otettava huomioon sekä uusien alueiden kaavoituksessa että täydennysrakentamisen kaavamuutoksissa. Katujen varsille täytyy jättää tilaa lumikinoksia varten. Myös vapaata viheraluetta tulee tästä syystä jättää asuinalueille. Lumen kuljettaminen alueelta toiselle tulee minimoida.

Jätteiden syntymistä ja niiden turhaa kuljettamista tulee ehkäistä. Talokohtaisen kompostoinnin kehittäminen vähentäisi jätteen kuljetustarvetta ja synnyttäisi multaa kaupunkiviljelyn tarpeisiin. Rakentamisesta syntyy paljon poiskuljetettavaa maa-ainesta. Toimenpiteitä tulisi kehitettää erityisesti tästä näkökulmasta.

Kierrätystä tulee kehittää tuntuvasti. Helsinkiin on perustettava lisää kierrätyskeskuksia siten, että niitä löytyy ympäri kaupunkia. Kierrätyskeskusten yhteydessä olevaa korjaustoimintaa tulee myös kehittää. Siitä voisi muodostua vaikkapa erikoisammatteja, joihin voisi kouluttautua ammattikoulussa. Kierrätyskeskusten viihtyisyyttä ja keskusten saavutettavuutta tulee parantaa.

Lähikauppojen syntymistä tulee edistää ja kaavoituksessa alueille on varattava pienliiketilaa. Uusyrityskeskusten tehtävänä voisi olla auttaa perinteisiä ammatteja "syntymään uudelleen" (suutari, pyöräkorjaamo, mattokutomo, leipomo, talonmies jne.). Ammattikouluissa tulee tarjota näihin ammatteihin valmistavaa koulutusta.

Valaistusta on vähennettävä silloin, kun lisävalaistuksesta ei ole perusteltua hyötyä. Erityisesti tavarataloissa on valaistuksen vuoksi usein liian kuuma. Ulkotilaa ei tarvitse lämmittää talvella (kadut, urheilukentät).

Osallistavampaan valmisteluprosessiin

Pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategian luonnosta on valmisteltu kuntien ja eri sektoreiden yhteisenä hankkeena. Neuvonpitoon ja työpajoihin osallistuneet tahot edustavat perinteistä käsitystä asiantuntijuudesta. Uuteen hallinnan ajatukseen kuuluu myös kansalaisten asiantuntijuuden kunnioittaminen. Kun jatkotoimenpiteiden toteuttamiseksi luonnoksessa pohditaan erilaisten foorumien perustamista ja kolmen työpajan kokoamista, olisi Helkan edustaman asiantuntijuuden vahvistaminen prosessissa välttämätöntä. Ilmastonmuutoksen tuoma ennustamattomuus ja laaja yhteiskunnallinen haavoittuvuus tulisivat myös paremmin ymmärrettäviksi tätä kautta.


Helsingissä, 31.5.2011



Katriina Alestalo
                  Pirjo Tulikukka
varapuheenjohtaja                toiminnanjohtaja