Helka

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry

Helka / Lausunnot / Helkan kommentit Helsingin kaupungin kulttuuristrategian luonnokseen 10/2010
HELSINGIN KULTTUURIKESKUKSELLE

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helkan puheenvuoro
Helsingin Kaupungin kulttuuristrategian kuulemistilaisuudessa, 7.10.2010

Yleistä

Helsingin kulttuuristrategia seuraaville vuosille on kunnianhimoinen yritys vahvistaa kulttuurin yhteiskunnallista asemaa. Kokonaisvaltainen ote sitoo kulttuuripolitiikan muiden politiikkojen yhteyteen. Luonnoksessa on paljon kauniita sanoja ja maalailevia visioita. Kulttuuristrategiaa kirkastaisi liiallisen virkajargonin karsiminen (esim. "maailmanluokan liike- ja innovaatiokeskuksista, hyvinvoinnin edistämisestä ja yhteisöllisyydestä globalisaatioon ja taloudelliseen lisäarvoon”).

Kulttuuristrategiaa valmistellaan samanaikaisesti, kun Helsingin johdossa mietitään, miten pääkaupunki selviää meneillään olevasta ja edelleen jatkuvasta taloudellisesta taantumasta. Pääkaupungin lehdet ja uutiset ovat täynnä viittauksia sivistys-, kulttuuri-, terveys- ja koulutuspalvelujen leikkauksiin. Tätä taustaa vasten kulttuuristrategia luo uutta toiveikkuutta asukkaiden "peruspalveluiden" laajentamiseen, yhteisöllisyyden vahvistamiseen ja kansalaisyhteiskunnan vastuullisuuteen. Strategian tulisi vastata aina ennakoituihin toimintaympäristöjen muutoksiin. Helka toivookin strategialta selkeästi muotoiltua vastausta kysymykseen miten laadukas strategia toteutetaan, jos epävarmuus pääkaupungin talouden tilasta jatkuu.

Kulttuurin käsitteellinen laajentaminen on periaatteessa hyvä asia, mutta liiallinen laajentaminen sumentaa kulttuurin tunnuspiirteitä ja heikentää sen asemaa. Kulttuurin käsitteen selkeä hahmottaminen on erityisen tärkeää kaupallistamisen paineiden suhteen. Muutoin mikä tahansa yritystoiminta on kulttuuria. Kustannustehokkuus on kirjoitettu sisään tähänkin strategialuonnokseen, mutta sen tarkoitus tulisi avata strategiassa selkeämmin.

On erinomaista, että asukkaat ja kansalaisyhteiskunta ovat tässä strategiassa aiempaa enemmän esillä. Strategia puhuu myös arjen kulttuurista ja tasa-arvoisesta kulttuurin tarjonnasta. Strategialuonnos lataa kuitenkin melko suuria odotuksia kansalaisyhteiskunnan halukkuuteen toimia strategian toiveiden mukaisesti. Lisäksi hieman irrallisten esimerkkien pohjalta yhtenäinen kuva jää hahmottumatta.

Kulttuuristrategiassa tulisi vielä täsmentää toimijoiden vastuu-kysymyksiä. Esimerkiksi: Mikä on valtion uusi vastuu? Mitä tarkoittaa kunnan uusi rooli kulttuuripalvelujen tukijana ja vähenevä rooli niiden tuottajana? Miten kunnallinen päätöksenteko kulttuurin alalla toimii?

Helsinki haluaa maailmanluokan kulttuurikaupungiksi. Kuitenkaan pelkkä kulttuurin keskittyminen pääkaupunkiseudulle tai periaate "kaikkea kaikille" ei takaa vetovoimaisuutta. Yhteistyö myös Helsingin ulkopuolisten elinvoimaisten suomalaisen kulttuurin edistämisen hankkeiden kanssa kannattaisi kirjata strategiaan. WDC 2012 on myös tärkeä hanke. Strategiasta tulisi ilmetä, ovatko WDC 2012 –hankkeeseen kohdennetut varat pois muulta toiminnalta ja jos ovat, miten tilanne ’normalisoituu’ WDC 2012 -vuoden jälkeen.

Synergiaa ja lähidemokratiaa paikallisen kulttuuriyhteistyön avulla

Paikallinen kulttuuritoiminta on tärkeää kaikille alueen ihmisille (nyt toimenpideosion Alueellisuus ja asukkaat luvussa on mainittu sen olevan tärkeää ’maahanmuuttajayhteisöille sekä lapsille’). Toimenpidekohtaan ehdotamme myös lisättäväksi ajatuksen siitä, että hallinnon tuki alueellisille aloitteille edellyttää jo suunnitteluvaiheen yhteistyötä alueellisten toimijoiden ja hallintoviranomaisten kesken.

Helka voi jatkossa koota yhteen kaupunginosittain tai alueittain paikallisten toimijoiden yhdessä tuottamia paikallisia kulttuurisuunnitelmia tai -strategioita. Helkan koordinoimat paikalliset ryhmät ja kaupunki voivat käydä vuoropuhelua koko kaupungin yhteisistä ja kaupunginosien/keskusten välisistä kulttuuristrategioiden painotuksista. Näillä toimenpiteillä olisi onnistuessaan suuri vaikutus myös aluedemokratiaan.

Parhaimmillaan tällainen yhteistyö voisi tuottaa entistä monipuolisempaa kulttuurista laatua esim. toimijoiden yhteisesti tärkeiksi osoittamiin ’keskuksiin’. Kaupunki voi täydentää omaa, koko kaupunkia koskevaa strategiaansa, paikallisilla näkemyksillä ja myös selkeämmin kohdentaa resursointiaan kootun näkemyksen pohjalta.

Kaupunginosatapahtumien edellytysten säilyminen

Sen jälkeen kun kulttuurikeskus ulkoisti kaupunginosatapahtumien tekniikan ja kustannukset kaupunginosatoimijoiden vastuulle, ovat kaupungilta haettavat avustukset menneet monilla toimijoilla juuri näihin kuluihin. Tämä raha on valitettavasti pois esiintyjiltä. Rahan niukkuuden huomioon ottaen Stadin Juhlaorkesterin olemassaolo on kuitenkin erittäin tärkeää ja kannatettavaa jatkossakin.

Lähikulttuuriavustusten saaminen kaupunginosatapahtumiin on entisestään kasvattanut merkitystään myös, koska Teosto on yksipuolisesti irtisanonut Helkan kautta tehdyn edullisen yhteissopimuksen, jonka puitteissa kaupunginosatoimijat aiemmin saivat esittää musiikkia pääsymaksuttomissa tilaisuuksissaan. Pahimmillaan kaupunginosatoimijat ovat jo joutuneet maksamaan tuhanteen euroon yltäviä teostomaksuja. Lähikulttuuriavustusten nykyinen periaatteellinen ’katto’ (1500 euroa) on keinotekoinen, koska toiset toimijat tarvitsevat vähemmän, toiset hieman enemmän. Joskus jopa muutama sata euroa voi olla ratkaiseva apu kaupunginosatilaisuuden järjestämiseen.

Jos Helsingin kaupunki haluaa todella tukea kolmannen sektorin kulttuuritoimintaa, niin silloin tarvitaan myös rahaa, ei lisäkuluja tapahtumien organisoijille. Suuri osa kaupunginosatapahtumista toteutetaan monentyyppisellä vapaaehtoistoiminnalla jo ennestään kuormitettujen kaupunginosa-aktiivien toimesta.

Kaupunginosat toivovat vielä, että jatkossa keskeiset kaupungin toimijat saadaan aina mukaan isompien tapahtumien järjestämiseen alueellisten toimijoiden kanssa (esimerkkinä mainittakoon, että nuorisoasiainkeskus ei osallistunut lainkaan idän suurimpiin kuuluvaan Kontufestariin vuosina 2009 ja 2010). Tämä on tällä hetkellä ristiriidassa kulttuuristrategiassa mainitun suhteen.

Huomioita lasten ja nuorten toimenpide-ehdotuksiin

Lasten kulttuurin edistäminen on hyvin esillä. Strategiaan voisi kirjata yhteyksien luomisen myös musiikkiopistojen muskareihin ja yksityiseen palveluntarjontaan tällä saralla. Koululaisten retket museoihin ovat kannatettavia ja niiden määrä voisi olla vuodessa enemmänkin kuin yksi.

Helka kannattaa LASU:n kärkihanketta Koulujen kulttuurisuunnitelmista - se on hyvä pohja saada helsinkiläiset jo lapsesta asti kiinnostumaan kulttuurista.
Strategiasuunnitelmassa mainitaan mm. nuorisoasiainkeskuksen 50 lähinuorisotalon verkosto, jota kaupunkilaiset pitivät kulttuuristrategiaa varten tehdyssä verkkokyselyssä erittäin tärkeänä. Nuorisotalojen tarjoamaa virkistymisen ja terveen yhdessäolon mahdollisuutta on kuitenkin jatkuvasti kavennettu – kaupunki lopetti viime vuonna useita nuorisotaloja sekä irtisanoi tänä vuonna henkilökuntaa. Toivomme että käytännön toiminta etenee jatkossa strategian viitoittamalla ja kaupunkilaisten priorisoimalla tiellä.

Muita huomioita toimenpideosioon

Helka kannattaa panostuksia kulttuurin sisältöihin seinien sijaan. Uusien kulttuurin monitoimitilojen luominen olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen monitoimijaisella yhteistyöllä onnistuu mainiosti (kuten Mellarin esimerkki on osoittanut).

Haluamme tässä kohtaa muistuttaa Länsi-Helsingin asukkaiden heikosta tilanteesta: Kanneltaloon ei edelleenkään pääse suoraan Pitäjänmäki-Konala-Pajamäki suunnasta julkisilla liikennevälineillä, vaan ihmiset joutuvat kulkemaan sinne keskustan kautta. Kulttuurin saavutettavuuden näkökulmasta Jokeri II:n linjauksessa tulisi erityisesti nämä alueet huomioida. Tässä kohtaa strategian peräänkuuluttamaa virastojen välistä yhteistyötä tulee toteuttaa käytännössä – ja ajoissa – erityisesti liikennesuunnittelijoiden kanssa. Lähiöiden taantumisen näkökulmasta katse tulisi muistaa suunnata idän lisäksi vaihteeksi myös Lansi-Helsingin reunamille (taantumisen estämiseen viitataan myös Kaupunginosien Helsinki –kokonaisuuden toimenpideosion Esikaupunkien renessanssi –hankkeen kohdassa). 

Strategiassa mainittu avustusjärjestelmän uusiminen alueellisten kulttuuripalvelujen ja kulttuurin tilahankkeiden tuottamisessa nopeammin reagoivaksi ja riskejä ottavammaksi on tätä päivää ja erittäin kannatettavaa. Kun samassa kohdassa peräänkuulutetaan asukas- ja käyttäjänäkemyksen tärkeyttä, haluamme muistuttaa, että asukkaat ja käyttäjät tulee selkeästi kirjata mukaan erityisesti keskustakirjaston suunnitteluprosessiin, ”korkean luokan arkkitehtuurikilpailua” täydentämään.

Strategiaan toivomme vielä kirjattavan Helsingin juhlaviikkojen ja taiteiden yön tapahtumien entistä vahvemman jalkauttamisen esikaupunkeihin. Helka kannattaa myös käytäntöä, jossa kaupungin taidehankinnat tuodaan varastoista kaupunkilaisten nähtäville, esimerkiksi kiertävillä näyttelyillä.

Strategiassa on mainintoja luvallisten graffitipaikkojen lisäämisestä. Helkaan on saatu tietoa, että luvattomat töhryt kaupunginosissa ovat lisääntyneet. Tässä huomautamme selvennykseksi, ettei asukkaiden omaa, kaupunginosatoimintaan liittyvää ilmoittelua, tule missään nimessä rinnastaa luvattomaksi töhrinnäksi (mitä nykyään harmillisesti tapahtuu). Koska kaikilla kaupungin asukkailla on oikeus siistiin lähiympäristöön, tulee kaupungin varmistaa - yhteistyössä alueellisia toimijoita kuunnellen - ettei luvaton töhriminen asuinalueilla lisäänny.

Helka ry:n hallituksen puolesta
7.10. 2010

Pirjo Tulikukka
toiminnanjohtaja/ Helka ry