Helka

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry

Helka / Lausunnot / Helkan lausunnot YTV- Ilmanlaadun ja Helsingin ilmansuojelun toimintaohjelman luonnoksiin 4/2008

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helkan lausunnot asiakirjoista:

1. YTV- Ilmanlaatu ja siihen vaikuttavat tekijät pääkaupunkiseudulla: Ilmansuojelun toimintaohjelmien taustatiedot (luonnos 25.1.2008)
2. Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelma 2008-2016 (luonnos 23.1.2008)

YTV:n hallitukselle

Vaikka johtavat ympäristöalan tutkijat ovat varoittaneet maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta monen vuosikymmenen ajan, asia on noussut pikaisia toimenpiteitä edellyttäväksi poliittiseksi kysymykseksi aivan viime vuosina. Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helka toteaakin, että YTV:n ja pääkaupunkiseudun kaupunkien ilmansuojelun toimintaohjelmat ovat akuutteja ja tärkeitä asiakirjoja, joilla toteutuessaan on kauaskantoisia vaikutuksia alueen asukkaiden terveyteen ja mahdollisuuksiin elää täysipainoista elämää. Monet tulevaisuuden näkymät ovat kuitenkin ristiriitaisia ja vaativat nykyistä suurempien voimavarojen kohdentamista ilmastonmuutoksen torjuntaan, vastuukysymysten kirkastamista ja kokonaisvaltaisen näkemyksen vahvistamista pääkaupunkiseudun kaupunkien kasvuohjelmissa. Tavoite ottaa askel kaikkien pääkaupunkiseudun kaupunkien ilmansuojelun toimintaohjelmien laatimiseksi samaan aikaan on Helkan kannalta erittäin kannatettavaa.

Lausuntomme keskittyy otsikossa määriteltyihin kahteen asiakirjaan.

YTV- Ilmanlaatu ja siihen vaikuttavat tekijät pääkaupunkiseudulla: Ilmansuojelun toimintaohjelmien taustatiedot (luonnos 25.1. 2008).

1. Johdanto
Ilman epäpuhtauksia käsitellään sekä YTV:n että yksittäisten pääkaupunkiseudun kaupunkien toimintaohjelmien luonnoksissa pääosin paikallisina kysymyksinä, vaikka yhä enemmän on kyse globaalista ilmiöstä. Tällöin Suomen on osoitettava keinot vähentää globaalia ilmastonmuutosta. Suomessa pääkaupunkiseudulla meneillään oleva asumisen ja tuotantoelämän keskittyminen tapahtuu kansainvälisessä mittakaavassa myöhään. Sen vuoksi pyrkimykset hallita tätä kasvua ja sen vaikutuksia ilman laatuun ovat tärkeitä tavoitteita. Suhtaudumme varauksella ajatukseen Helsingistä ’yhtenä Euroopan puhtaimmista pääkaupungeista’ toimintaohjelman lähtökohtana. Suomessa ilma saattaa olla vähiten likaantunut, mutta puhdas se ei ole. Pääkaupunkiseudulla on todettu useita ja pitkäaikaisia hiukkasten ja typpioksidin pitoisuuksien raja-arvojen ja otsonipitoisuuden ylityksiä. Olemme myös yksi harvoista Euroopan maista, joissa talviaikana ajetaan nastarenkailla ja asvaltin pinnasta ja katujen hiekoituksen ansiosta nousee runsaasti ilmaa likaavia pienhiukkasia. Nämä ovat erityisesti pääkaupunkiseudun kaupunkien erityisongelmia, joita pitäisi pyrkiä ratkaisemaan eikä hakemaan poikkeamaoikeuksia EU-direktiiveihin, kuten nyt on tapahtunut. Myös EU:n ylitysten jälkeen edellyttämälle raja-arvojen ylittymisen estämistä koskeville suunnitelmille ja ohjelmalle varattu aika on liian pitkä.

2. Taustatietoja pääkaupunkiseudusta
Luonnoksessa ei kiinnitetä huomiota jo ilmastonmuutoksen ansiosta pääkaupunkiseudulle ominaisissa topografisissa ja meteorologissa piirteissä tapahtuneisiin muutoksiin. Erityisesti talven keston kuvaus on liian perinteinen. Toisaalta tuuli saattaa edelleen olla pääosin lounaasta, mutta myrskyt ovat lisääntyneet ja ne muuttavat käsityksiä ilmamassojen sekoittumisesta ja kaukosiirtymien luonteesta. Katupölyesiintymiset eivät enää keskity kevääseen, vaan ovat kokovuotisia. Niiden esiintyminen vuosi vuoden jälkeen myös osoittaa, etteivät asetetut tavoitteet ole täyttyneet. Erityisesti terveydellisten haittojen poistamiseen tähdätyt toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Toimintaohjelmassa ei ole myöskään riittävässä määrin otettu huomioon kadunhoitokustannusten leikkausten vaikutuksia.

Pääkaupunkiseudun väkiluvun nopea kasvu ja metropoliajatuksen kiinnittyminen taloudelliseen menestymiseen ovat ristiriidassa monien ilmastonsuojelun toimintaohjelman tavoitteiden kanssa. Väestön, liikennemäärien ja energiantuotannon kasvu toimivatkin monin tavoin ilmastosuojelun tavoitteita vastaan. Kaupunkirakenteen tiivistämisellä saatava liikenteellinen tms. hyöty syö itsensä, kun sitä perustellaan kaupunkialueen laajentumisella, asumisväljyyden nostamisella ja uusien työpaikkojen luomisella. Uusimpien asemankaavamuutosten mukana eheyttäminen ja tiivistäminen tuovat asutusta myös terveyden kannalta ongelmallisille alueille. Kun kaupunkirakenne helposti uudelleen hajaantuu, raideliikenteen on vaikea joustaa moneen suuntaan. Tämä liittyy myös kysymykseen raskaan liikenteen kasvusta ja sen optimaalisesta ohjaamisesta.

2.3 Vaikka rikkidioksidin, hiilimonoksidin ja raskasmetallien päästöt on saatu raja-arvojen alapuolelle, liikennemäärien kasvu syö hyödyn, joka saadaan autotekniikan puhdistumisesta. Pakokaasujen puhdistamisen tie onkin käytännössä kuljettu loppuun ja olisi mietittävä muita keinoja, joilla liikennettä saadaan vähennetyksi. Tiukatkaan liikenteen päästömääräykset eivät pidemmän päälle ratkaise ongelmaa, kuten eivät hallituksen harjoittamat uusien autojen ostokampanjat. Vaikea ristiriita syntyy, kun henkilöautojen määrä väestön kasvun seurauksena jatkuvasti kasvaa. Erityisiä paineita on jo syntynyt joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisäämisen suuntaan. Panostuksista huolimatta joukkoliikenteen osuus kaikista matkoista on laskenut. Silti sen ulottuvilla asuu ja työskentelee valtaosa pääkaupunkisseudun väestöstä. Tarvitaankin toimenpiteitä raideliikenteen joustavuuden lisäämiseksi, busseille lisää julkisen liikenteen kaistoja ja muita etuisuuksia, puhtaampia busseja (sekä päästöiltään että sisätiloiltaan), uusia näkemyksiä lippujen hinnoitteluun sekä aikataulujen uudelleen rakentamista, jossa asukkaiden tarpeet eikä vain liikenteen kannattavuus ovat lähtökohtina.

Henkilöautojen ja raskaan liikenteen kasvun vuoksi polttoaineen kulutus vastaa pääkaupunkiseudulla lähinnä amerikkalaisten autokaupunkien kulutusta. Henkilöautojen trendit ovat myös muuttuneet. Suurtehoisten dieselautojen osuus on kasvanut ja typpioksidin päästöt ovat lisääntyneet. Dieselautojen hiukkaspäästöt on uusimmissa tutkimuksissa todettu kaikkein vaarallisimmiksi, sillä hiukkaset ovat niin pieniä, että ne tunkeutuvat paitsi keuhkoihin, myös aivoihin. Liikenteen kasvua ei pitäisikään ottaa itsestään selvyytenä. Sen kyseenalaistaminen edellyttää kasvun kyseenalaistamista, hillitsemistä ja mahdollisesti myös rajoittamista.

2.4 EU:n uudet energiaohjelmat painottavat uusien energiateknologioiden, kuten bioenergian kehittämistä. YTV:n ilmastonsuojelun energiaa koskevasta osasta nämä pääosin puuttuvat. Pääkaupunkiseudun energian tuotannosta kivihiilen osuus on vielä noin puolet. Uusien suositusten mukaan sille on etsittävä vaihtoehtoja. Periaatteessa kaukolämpö on edistänyt ekologista energian tuotantoa. Siinä on kuitenkin kivihiilellä ja öljyllä keskeinen osuus ja lisäksi näiden voidaan odottaa lähivuosina kallistuvan huomattavasti. Uusiutuvan energian muotoja tulisi toimintaohjelmassa korostaa tuntuvasti enemmän.

Pääkaupunkiseudun energian tuotanto on lähes kaksinkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Väestön kasvu selittää osan kasvusta, mutta kotitalouksien sähkönkäyttö ei ole kuin 1/3 lisäyksestä. Suurin vaikutus näyttää olevan tuotantorakenteen muutoksella, jossa palvelusektorin sähkön käyttö on jo puolet koko kulutuksesta ja teollisuuden vain murto-osa tästä. Palvelusektorin kasvu on myönteinen asia, mutta sen tuhlailevaa sähkönkäyttöä on syytä seurata. Muutoinkin YTV:n toimintaohjelmassa olisi syytä painottaa enemmän energiansäästötavoitteita. Kulutuksen hillitseminen – säästäminen – näyttää kuitenkin olevan toissijainen tavoite.

3.1 Ilman epäpuhtauksien suurin ongelma liittyy liikenteen päästöihin. Pääkaupunkiseudulla erityisen vaikeaa on ollut poistaa liukkauden torjunnasta syntyvää katupölyä. Tutkimustietoa asiasta on tarpeeksi päätöksentekoa varten. Asukkaita on kuultu ja ehdotettuja toimenpiteitä on kokeiltu, mutta esim. vuoden 2008 termisen talven puutteesta huolimatta katupölyongelma on ollut entistä pahempi. Silti YTV:n ilmansuojelun toimintaehdotuksessa sanotaan, että ”hiukkaset ovat epäsuoraa päästöä ja niiden määrää on hyvin vaikea arvioida”. Vastuuta tulee kuitenkin ottaa ja toimenpiteiden vaikutusten arviointia kehittää. Kysymyshän on vakavasta terveydellisestä ongelmasta, johon löytyy lääketieteellisiä laskelmia eliniän lyhentymisestä ja lääkäreiden kokemuksia kyseinä aikoina ilmitulleista hengitysteiden sairauksista ja jopa ihmisten kuolemista.

4. YTV:n toimintaohjelmassa täsmennetään sen roolia ilmanlaadun seurannassa. Ajateltu tehtäväkuvaus korostaa YTV:n koordinoivaa merkitystä. Mittaukset ja arvioinnit ovat tärkeitä, mutta yhtä tärkeää on toimintaohjelman toteuttamisen toteaminen. Visiot ja toimintaohjelmat eivät sellaisenaan riitä, jos käytännön toimenpiteisiin ei ryhdytä tarpeeksi voimaperäisesti. Selvityksessä puhutaan myös laeista ja seurannasta, mutta avoimeksi jäävät kysymykset sanktioista ja eri osapuolten vastuista. Pääkaupunkiseudun asukkailla on pääasiassa tiedon vastaanottajan rooli, vaikka erilaisia kuulemisia järjestetäänkin.

6. Ilman laadun kehittyminen tuo esiin ristiriitaisen kuvan, jossa kokonaisvaltainen arviointi osoittaa hengitettävien hiukkasten ongelman koko laajuudessaan. Katupölyongelmaan on paneuduttu, mutta se pakenee alta: syntyy uusia hengitettäviä hiukkasia, joista osa liittyy kiivastahtiseen rakentamiseen. Kriteereiden venyvyys on suhteellista: raja-arvot voivat esimerkiksi ylittyä, mikäli ylitykset johtuvat talvihiekoituksesta. Jos kriteereistä joustetaan jatkuvasti yhdessä kohtaa, on vaarana että niin voi alkaa tapahtua muissakin kohdin.

Toinen kysymys liittyy asetettujen tavoitteiden kunnianhimoisuuteen – energiankulutuksen ja asukasta kohti laskettuja hiilidioksidipäästöjen alentamista 39 prosentilla vaikuttaisi olevan kovin haasteellista saavuttaa.


Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelma 2008-2016 (luonnos 23.1.2008)

Osa A: Taustatiedot
1. Johdanto
Helsingin ilmansuojelun toimintaohjelma lähtee tilanteesta, jossa ilmastonsuojeluasetuksessa vuodelta 2001 määritellyt raja-arvot ovat asetuksen vastaisesti ylittyneet kaupungin alueella useaan otteeseen. Ylityksiä on tapahtunut sekä typpidioksidin että hiukkasten osalta. EU:n komissiolle tehtävän raportin ja toimintaohjelman ikävä totuus on, etteivät ongelman taltuttamiseen valitut pitkänajan toimenpiteet ole riittäneet ja että episodiajattelu on suosinut liian optimistisia oletuksia toimenpiteiden ehkäisevästä vaikutuksesta. Liitteessä 5 esitetty arviointi Yleisistä toimenpiteistä (12) osoittaa, että suurimmaksi osaksi ne on viety päätökseen ainoastaan osittain tai ei lainkaan. Helsingin pääkaupunkina tulee vaikuttaa ympäristölainsäädännön kehittämiseen ja toteutumiseen huomattavasti tehokkaammin.

2. Toimintaohjelman rajaukset ja liittyminen muihin ohjelmiin
Kaupungin asukkaat liikkuvat jatkuvasti sekä ulko- että sisäilmassa. Sen vuoksi ei ole luontevaa rajata sen enempää ilmanlaatuasetusta kuin ilmansuojelun toimintaohjelmaa vain ulkoilmaan. Kuten Helsingin ilmansuojelun toimintaohjelmassa todetaan, metro ja tietunneleiden sekä pysäköintihallien epäpuhtauspitoisuudet voivat nousta hyvin korkealle. Siten toimenpiteet, joilla poistetaan kokonaan tai alennetaan pysyvästi huonon ilmanlaadun ongelmia ovat akuutteja.

2.1. Jotta yksikään Helsingin kaupungin vision ajatuksista voisi toteutua (s. 5), ristiriita ilmastonmuutoksen nopean etenemisen ja kaupungin verkkaisesti etenevän ilmansuojelun ongelmien estämisen välillä tulisi poistaa. Painopisteiden määritteleminen vain yhden valtuustokauden mittaiseksi jättää myös tilaa poliittisten valtasuhteiden muutoksille. Kuvassa 1 (s. 6) esitetyt kaaviot pääkaupunkiseudun yhteisten asioiden vastuuhenkilöistä antavat aiheen kysyä, onko vastuunjako rakennettu niin, että vastuullisilla on tarvittava valta tehdä päätöksiä. Esitetyt kolme valmiustilaa johtamisvalmius, tehostettu valmius ja täysvalmius viittaavat myös samaan suuntaan.
Ilman epäpuhtauksien äkillisen kohoamisen varautumissuunnitelma on tarpeellinen, mutta siinä tiedottaminen ja valistaminen sekä oletus äkillisen kohoamisen lyhytaikaisuudesta saavat liikaa huomiota. Äkillisyys saattaa ennustaa pitkäaikaisuutta tai jopa pysyvää ilmanlaadun huononemista. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, mikäli asukkaiden terveyttä halutaan edistää.

Helsinki toistaa toimintaohjelmassaan YTV:n pääkaupunkiseudun ilmastostrategian seitsemän toimenpideryhmää, mutta painottaa erityisesti yleisiä, liikenteeseen, maankäyttöön sekä energiantuotantoon ja jakeluun liittyviä luokkia. Se poimii myös kaupungin kestävän kehityksen ohjelmasta kahdeksan lisäluokkaa, jotka vielä ovat toteutumatta. Luokkien määrä kielii ilmasto-ongelman moninaisuudesta, mutta myös siitä, ettei eri ohjelmien laatimista ole koordinoitu riittävästi ja että aikaa niiden suunnitteluun on kulunut liikaa.

3. Helsingin ilmanlaatu

Helsingissä ilmanlaatua on seurattu pitkään ja sen sanotaan olevan arkipäivää (s. 9). Silti ilmanlaatu on jatkuvasti huonontunut. Väite, jossa kaupungin ilmanlaatua pidetään hyvänä, horjuu yhä useammin mittaustulosten seurauksena. Toisaalta YTV:n ilmanlaadun seuranta-asemia on aivan liian vähän ja ne keskittyvät muutamiin kaupungin keskustassa oleviin pisteisiin. Säännöllisiä mittauksia pitäisi tehdä eri puolilla kaupunkia, erityisesti alueilla, joissa on ilman epäpuhtauksille altista asumista ja lasten, koululaisten, sairaiden ja eläkeläisten elämään liittyvää toimintaa. Siirrettäviä asemia on myös liian vähän, vain kolme. Toimintasuunnitelman luonnoksessa on sen vuoksi liikaa selostusta muutaman mittausaseman mittaustuloksista suhteessa niiden määrään.

Osa B: Visio ja strategisesti tärkeät toimenpidekokonaisuudet
1.1 ja 1.2.

Nopeasti kasvavan määrällisen asuntorakentamisohjelman ja tuotantoelämän keskittämisohjelman toteuttamisen suhteen Helsingin ilmansuojelun visio on vaativa. Toimintaohjelmalla pyritään saavuttamaan vuoteen 2016 tilanne, jossa epäpuhtauksien pitoisuudet ovat alentuneet pysyvästi raja-arvojen alapuolelle, ilman laatu on parantunut, asukkaiden terveyteen kohdistuvat kielteiset vaikutukset ovat vähentyneet ja elinympäristön viihtyisyys on parantunut. Ilmastonmuutosta ei voida kuitenkaan enää peruuttaa nollatilaan ja monet ilman laadusta johtuvat sairaudet ovat jo saaneet alkunsa.
Tärkeimmistä toimenpiteistä on priorisoitu kymmenen kärkitoimenpidettä, joissa korostuva maankäytön suunnittelu, joukkoliikenteen suosio, vähäpäästöisyys, kevyt liikenne, ympäristövyöhykkeen perustaminen, liikenteen hallinta- ja hinnoittelu, katupöly ja asukkaiden ilmastotietoisuus. Priorisointi nostaa hyvin esiin nykyiset kipupisteet, mutta niitä edelleen ehdotetaan ratkaistavaksi erillisinä toimenpiteinä, ei toisiinsa liittyvinä prosesseina. Myös kuvaus Helsingin aiemmista toimenpiteistä (3.1.) seuraa samaa logiikkaa, ongelmien yhteisvaikutuksia ei juuri selosteta eikä niitä tunnisteta. Tehdyt toimenpiteet esitetään myös niukasti.

1.4.

Toimintaohjelma luonnoksessa puhutaan toimenpiteiden vaikutusten arvioinnista, jossa kiinnitetään huomiota ilmanlaatu-, terveys- ja muihin vaikutuksiin sekä kustannuksiin, aikatauluun ja toteutettavuuteen. Ilmanlaatuvaikutuksista löytyy arviointeja lyhyen, keskipitkän ja pitkänaikavälin vaikutuksista, huomion kohteeksi ovat nousseet myös vähäiset, selvät ja merkittävät vaikutukset. Kaikkien arviointien osalta on tärkeää kriteereiden oikeellisuus, mutta vielä tärkeämpää on toimenpiteiden kyky muuttaa käytäntöjä ilmansuojelua edistävään suuntaan. Erityisesti terveysvaikutusten kolmiportaisen skaalan luotettavuuden astetta on syytä epäillä, silloin ne arvioivat hieman, selvästi ja hyvin merkittävästi asukkaiden terveyteen liittyviä asioita. Samoin liikaa yleistettävyyttä sisältyy toteutettavuuden kolmeen luokkaan: helppo, melko vaativa ja vaativa, silloin kun kaikki aiemmat toimenpiteet ovat osoittautuneet liian vaativiksi.

Osa C: Tavoitteet ja toimenpiteet

Kommentoimme seuraavaksi lyhyesti tärkeimpiä Helsingin esittämästä seitsemästä ilmalaadun parantamisen toimenpiteestä. Yleisenä piirteenä niille on vahva usko toimenpiteiden ilman epäpuhtauksia vähentävään suoraan vaikutukseen, kustannusten aliarvioimisen riski ja sisällyttäminen virkatyönä tehtävään työhön sekä liian monien toimenpiteiden arvioiminen helpoiksi tai melko helpoiksi.

II Maankäytön suunnittelu ja liikenne
Maankäytön ongelmana Helsingissä on terveelliselle rakentamiselle soveltuvan maan niukkuus. Merinäköala ei riitä, vaan maankäytön suunnittelun ilmansuojelullisia tavoitteita tulisi vahvistaa monella tasolla. Tuulisuuden hallitseminen on esimerkiksi osa katupölyongelman ratkaisua ja sillä voidaan vaikuttaa myös asuinalueiden ilman lämpötilaan.
Helsingillä on muita pääkaupunkiseudun hajanaisemmin rakennettuja kaupunkeja paremmat mahdollisuudet edistää joukkoliikenteen käyttöä ja kevyttä liikennettä. Joukkoliikenteen suosion vaihteluihin on syytä etsiä vuorovaikutteista asukasnäkökulmaa.
Pyöräilyteiden parantamiseen on vasta viime vuosina kiinnitetty huomiota. Edelleen on liikaa vaarallisia paikkoja, etenkin lasten näkökulmasta. Ilmastonmuutos lisääntyvine sateineen ja myrskyineen vaikeuttaa tulevaisuudessa pyöräilyä, samoin nopeasti vanhenevan väestön kyvyt liikkua pyörällä. Pyöräteiden puhdistukseen on kiinnitettävä lisää huomiota (mm. teillä kuukausikaupalla lojuva terävä sepeli rikkoo pyörien renkaita).
Raskaan liikenteen aiheuttamien ongelmien poistumiseen sisältyy kovasti toiveikkuutta. Vaikka Vuosaaren satama kohta valmistuu, laivaliikenne Länsisatamassa ja Eteläsatamassa jatkuu. Laivat kuljettavat kasvavassa määrin rekkaliikennettä Viroon ja muihin Baltian maihin. Tosiasiasiallisesti raskaan liikenteen aiheuttamat ongelmat eivät välttämättä katoa, vaan siirtyvät vain osin toiseen paikkaan.
Länsimetron osalta asukkaat ovat mukana liityntäliikenteen suunnittelussa, mutta muutoin heiltä tulevia ehdotuksia liityntäpysäköinnin kehittämiseksi ei ole riittävästi tutkittu ja otettu huomioon (mm. Kustaa Vaasan tien varrelle ehdotettu Lahden suunnasta tulevien liityntäpysäköintialue). Liityntäpysäköintipaikkojen määrä päivittäin Helsinkiin pendelöivien ajoneuvojen määrään nähden on alimitoitettu. Myös kaistaohjausta ja joukkoliikenteen etuisuuskohtelua voitaisiin kehittää siten, että joukkoliikenteestä tulisi aina henkilöautoa nopeampi vaihtoehto. Lisää kehittämistä edellyttäisi myös poikittaisliikenne, jonka tärkeys on viimein huomattu. Etenkin viikonloppuihin tulisi lisätä vuoroja tuntuvasti.
Autojen pysäköinti työpaikan pysäköintialueelle on enimmäkseen ilmaista; ilmaisesta pysäköintipaikasta voitaisiin alkaa veloittaa jatkossa vähintään paikan haltijaa.

Raideliikenteen osalta mainittakoon, että esim. Ilmalan ratapihalla toimivat dieselveturit ovat erittäin saastuttavia. Ratapihan yllä leijuu tyyninä iltoina sinertävän musta dieselinkatku, joka leviää viereisille asuinalueille (Länsi-Käpylä).
Joukkoliikenteen kaluston parantaminen lisää osaltaan joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Osa liikennöitsijöistä onkin hankkinut maakaasubusseja, mutta tältä osin on menty ojasta allikkoon: maakaasubussit aiheuttavat melua (asuinalueilla ja pehmeälle savimaalle rakennetuilla kaduilla bussien kiihdytys ja jarrutus aiheuttavat liiallista meteliä ja tärinää). Myös raskaan liikenteen ajoneuvokanta on edelleen kovin saastuttavaa, ja kuljettajat käyttävät autojaan usein tyhjäkäynnillä. Vaikka joutokäynti on kielletty asetuksella, sen valvonta ontuu.
Helsinki on solminut sopimukset TEM:n kanssa kotimaisten vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön edistämisestä. Vaihtoehtoiset polttoaineet eivät silti suoraan ratkaise energian käytön kasvun ongelmaa. Globaalisti esim. palmuöljyn tuotantoon käytettävä maa-ala on usein pois paikallisten asukkaiden ruoantuotannolta ja kehittyneissäkin maissa uudet energiateknologiat nostavat ruoan hintaa.
Kaupungin sinänsä hyvän autojen romutukseen liittyvän kampanjan yhteydessä olisi voitu kannustaa luopumaan autosta, ei hankkimaan uutta tilalle. Kaavaillut mahdolliset ruuhkamaksut voitaisiin niputtaa liityntäpysäköinnin kehittämiseen. Ruuhkamaksujärjestelmään sijoitettu raha on satsaus ilmanlaadun ja kaupungin viihtyisyyden parantamiseen.

IV Katupöly
Katupölystä on Helsingissä tullut ympärivuotinen ongelma. Erityisesti kuivien kausien aikana, kesällä ja talvella, se on vakava terveydellinen haitta. HKR on kehittänyt talvikunnostusmenetelmiään, mutta hiekoitushiekan poistaminen on osoittautunut ongelmalliseksi eikä se juuri milloinkaan onnistu ajoissa. Katujen siivoamiselle varattu aika on liian pitkä. Katupölyä lisäävä vaikutus on kaupungin alueella tapahtuvalla tunneleiden ja erilaisten putkistojen rakentamis- ja kaivuutöillä, jossa kuraisuus ja hiekka/pöly leviävät laajalle alueelle katuverkostoon.
Samalla myös muut kuin keskusta-alueet kärsivät katupölyn tuomista ongelmista. Tavoiteltu katualueen puhdistamisen kokonaisuuden hallinta on jäänyt suurimmalta osalta toteutumatta. Laatuongelma koskee myös Helsingin ulkoistamia ja kilpailuttamia kadunhoitopalveluja, jotka ulottuvat yhä useampaan kaupunginosaan. Jos mahdollista näiden urakoitsijoiden kalusto ja katujen hoidossa käytetyt toimintatavat ovat Helkan jäsenyhdistysten kokemuksien mukaan huonompia kuin kaupungin.
Vesipesua ei kaupungin taholta edelleenkään tehdä riittävästi. Kulunut talvi osoittaa, ettei katupölyongelma korreloi talven lumisuuden kanssa, kuten aiemmin on ajateltu. Kasteluun voitaisiin hyvin käyttää muutakin kuin vesijohtovettä. Harjakoneiden kostutusjälki on useimmiten liian lyhytkestoinen. Toimenpiteissä puhutaan hiekoituksen ja suolauksen kehittämisestä. Enemmän huomiota olisi kiinnitettävä aurauksen merkitykseen. Nyt suolan ja hiekan sekoitusta levitetään määrättömästi lumisateen aikana lumen sulattamistarkoituksessa. Sen sijaan, että vastasatanut lumi aurattaisiin pois, auralla siirretään jo valmiiksi liattua lunta/loskaa.
Yhtenä parannusehdotuksena katupölyn vähentämiseen on esitetty lämmitettyjen katuosuuksien lisäämistä. Tämä ei oikein istu aikaan, jolloin energian säästöstä on tullut maailmanlaajuinen tavoite ja sen kohonneista hinnoista uusi poliittinen ongelma. Katujen lämmityksen rakennus- ja käyttökustannukset ovat huimat. Lisäksi niiden lämmittäminen kuormittaa energialaitoksia vuoden kylmimpinä aikoina. Jäteveden lämmön tms. käyttöä pitäisikin tutkia tässä tapauksessa.
Raitiotielinjojen nurmettaminen näyttäisi auttavan sitomaan pölyä ja myös vaimentamaan raitiovaunujen liikennemelua. Tämä vaikutus korostuu kuitenkin vain ruohon kasvulle edullisena aikana.

IV Energiantuotanto ja V pienhiukkaset ja kaukokulkeutuma
Energiakysymykset kuitataan toimenpideohjelmassa kovin lyhyesti ja niiden tulevaisuuskuva on ohut. Pääpaino on Helsingin Energian eräiden hyväksi havaittujen toimenpiteiden kuvauksessa, joiden ansiosta sähkön ja lämmön yhteistuotanto on saatu toimimaan ja polttoaineen säästössä on päästy hyviin tuloksiin. Helsingin suunnitelmiin luopua kivihiilen käytöstä mainitaan. Mutta se on rajattu ohjelmasta pois. Kovin vähän tilaa annetaan myös TEMin kanssa solmitun sopimuksen vaikutuksiin bioenergian ym käytöstä. Uusia eurooppalaisia energiansäästön velvoitteita sivutaan ohimennen.

Pienhiukkaset eivät ole kovin keskeisessä asemassa, vaikka erityisesti Venäjältä niitä on viime aikoina kulkeutunut terveyttä haittaavassa määrin. Ohjelmassa puhutaan varovasti Itä-Euroopan maiden kannustamisesta päästöjen vähentämiseen, vaikka painostusta tulisi lisätä konkreettisten sopimusten solmimiseen.
Samoin kuin YTV:n tausta-aineistossa Helsingin ilmansuojelun toimintaohjelmassa pienpoltto luokitellaan ilmansuojelun kannalta ongelmalliseksi toiminnoksi. Kaupunkilaisille laadittava opas pienpoltosta on tärkeä. Pienpolton merkitys voi tulevaisuudessa kasvaa sähkön ja öljyn hintojen noustessa. Periaatteessa pienpoltto saattaisi keventää energialaitosten kuormitusta kaikkein kylmimpinä aikoina. Jos kaikki omalla tulisijalla lämpiävät talot liitettäisiin kaukolämpöön, Helsingin Energia joutuisi todennäköisesti laajentamaan laitoksiaan ja varautumaan huippukuormituksen aikana käyttämään varalaitoksia (jotka käyvät raskaalla polttoöljyllä). Pienpolttoa koskeva informaatio olisi helppo saada perille esimerkiksi omakotiasukkaita edustavien yhdistysten kautta (mm. Kanta-Helsingin omakotiyhdistys harjoittaa aktiivista neuvontatoimintaa omalla alueellaan).

VI Tutkimus ja suunnittelu
YTV:llä ja Helsingillä on ollut monia pitkäaikaisia ilmastonmuutosta seuranneita tutkimushankkeita. Uusia aiheita, kuten biodieseliä koskevat ovat vasta aluillaan. Toisaalta vaikka tutkimukset tuottavat tarpeellista tietoa päätöksentekoa varten, myös niiden suositusten toteuttamiseen pitäisi kiinnittää huomiota. Tämä vaatimus korostaa arvioinnin ja seurannan merkitystä, mutta myös kannusteiden ja sanktioiden kehittämisen tarpeellisuutta.

Lopuksi
Ohjelmassa on paljon hyviä kohtia, mutta kokonaisuutena sitä voitaisiin vielä huomattavasti täydentää. Jäimme myös hieman ihmettelemään, miksi viheralueiden ja ennen kaikkea pääkaupunkiseudun metsien ilmaa puhdistavaa (ja melua vaimentavaa) vaikutusta ei mainittu sanallakaan koko aineistossa.

Helsingissä, 9. huhtikuuta 2008

Aija Staffans                                        Pirjo Tulikukka
puheenjohtaja                                     toiminnanjohtaja